Näkökulma 8.1.2017 – Tavara-asema

Näkökulma 8.1.2017 – Tavara-asema

Suunnitelma vanhan tavara-aseman purkamisesta on irvokkaassa ristiriidassa Tampereen kaupungin strategian ja pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Purkaminen tarjoaisi mitä varmimmin lisämateriaalia Museokeskus Vapriikissa käynnissä olevaan näyttelyyn Kadonneet kaunottaret, jossa on esillä puutteellisen arviointikyvyn pohjalta tehtyjä rakennushankkeita. Tampere on hakemassa vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Millaiset edellytykset sillä on pärjätä haussa, kun rakennetun kulttuuriympäristön ymmärtäminen on tällä tasolla?

Rakennettu kulttuuriympäristö on Tampereen voimavaroja ja osa sen erityistä vanhan teollisuuskaupungin identiteettiä. Tavara-asemalla on keskeinen rooli vuoden 1918 tapahtumien kertojana. Googlaamalla löytyy mitä vain, mutta todellinen tapahtumapaikka on puhuttelevuudessaan omaa luokkaansa. Kuluvana vuonna siis muistellaan sadan vuoden takaisia taisteluja, ja samalla pohditaan, puretaanko historialta käsin kosketeltavat raamit!

Rakennetulla kulttuuriympäristöllä on ihmiseen merkittävä vaikutus. Jos rakennus puretaan, pyyhitään samalla kollektiivinen muisto. Osana uutta suunnitelmaa tavara-asema muistuttaisi luontevasti menneisyydestämme, ja tulevat sukupolvet näkisivät sen osana kaupungin omaa identiteettiä. Tavara-aseman kaupunkikuvallinen rooli on ollut viimeisinä vuosikymmeninä vähäinen, mutta sillä on suuri merkitys teollisuuskaupungin tärkeänä logistisena linkkinä maailmalle.

Päätökset rakennusten suojelusta mielletään usein valinnaksi uuden ja vanhan välillä. Halutaan joko tehdä kannattavaa liiketoimintaa tai säilyttää ja vaalia olemassa olevaa rakennettua ympäristöä. Suojeltavia monumentteja on verrattain vähän, ja edellisten ääripäiden sijaan onkin keskeistä suojella rakennetun ympäristön kerroksellisuutta ottamalla vanha rakennuskanta osaksi uusia suunnitelmia. Suojelulla varmistetaan historiamme näkyminen rakennetussa ympäristössä. Samaan aikaan osaavalla suunnittelulla ja suunnittelun ohjauksella tehdään kehitettävästä kiinteistöstä taloudellisesti kannattava. Rakennuksen käyttäminen on sen parasta suojelua.

Tavara-aseman purkaminen ja tontinluovutuskilpailun järjestäminen katulinjan oikaisussa vapautuvaan tilaan on laadullisesti heikko suunnitelma. Mennään siitä, mistä aita on matalin. Suunnittelussa on huomioitava ajallinen kerroksellisuus. Suunnittelijalla on keskeinen rooli rakennetun kulttuuriympäristön kehittämisessä. Suunnittelija on harvoin hankkeen omistaja, ja ensisijainen päätösvalta on toisaalla. Taitavaan suunnitteluun kuuluu kuitenkin tilaajan ohjaaminen sen etujen mukaiseen päätökseen.

Oikea ratkaisu on antaa kaava-alueelle rakennusoikeutta siten, että tavara-aseman säilyttäminen on taloudellisesti kannattavaa, ja uusi ja suojeltu vanha rakennuskanta lomittuvat luontevasti uudeksi kokonaisuudeksi. Alueen toisesta puurakennuksesta alkuperäisellä paikalla joudutaan luopumaan, mutta tilalle saadaan korkeatasoista arkkitehtuuria, joka tekee rakennetun ympäristön kerroksellisuudesta voimavaran. Molemmat puurakennukset voidaan säilyttää: Toinen voidaan palauttaa tontille maanalaisten rakennustöiden valmistuttua, ja toinen voidaan siirtää pysyvästi uuteen paikkaan. Uusi paikka voisi löytyä niinkin läheltä kuin jo puretun keltaisen talon paikalta. Rakennusten siirtäminen kuuluu hirsirakentamisen perinteeseen, ja puurakennuksen siirtäminen on kustannuksiltaan edullista verrattuna esitettyyn tiilirakenteisen tavara-aseman siirtoon.

Esittämässäni ratkaisussa Ratapihankatu tekisi mutkan aseman kohdalla kulkien nykyistä linjaa tavara-aseman ohi. Uusi rakennusmassa tulisi osittain tavara-aseman päälle, ja muodostaisi kulkuyhteyden kadun yli. Katulinjaus rakennusmassan läpi on haastava, mutta viime vuosien näyttöjen perusteella uskon tamperelaiseen tunnelirakentamiseen. Liikennesuunnittelun keskeinen ongelma on tällä hetkellä vilkkaan autoliikenteen ja kevyen liikenteen sekoittuminen risteysalueella. Rongan alikulun jatkaminen Vellamonkadun suuntaan mahdollistaisi auto- ja kevytliikenteen erottamisen omille tasoilleen. Maan alta alikulusta ja paikoitustiloista saadaan yhteys tavara-asemalle, ja muodostuvan kannen päälle voidaan rakentaa katu ja uutta rakennusmassaa.

Rakennetun kulttuuriympäristön vaaliminen on kirjattu perustuslakiin: “Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Rakennusten suojelu on tapa tallentaa historiaa. Suojelulla luodaan edellytykset sille, että alkuperäistä rakennuskantaa, ympäristön monimuotoisuutta ja ajallista kerroksellisuutta säilyy tuleville sukupolville riippumatta kiinteistönomistajien ja päättäjien valistuneisuudesta. Suojelupäätös on osoitus siitä, että kyseinen rakennus tai ympäristö on erityisen arvokas ja sen säilyttäminen tärkeää.

Suomen rakennuskanta on moneen muuhun maahan verrattuna huomattavan nuorta. Jokainen purettava vanha rakennus kaventaa yhteistä historiankirjoitustamme. Tampereen kaupungilla on tavara-aseman säilyttämisessä mahdollisuus olla esimerkillinen rakennetun kulttuuriympäristön kehittäjä, jolla on työkalupakissaan muitakin vaihtoehtoja kuin purkaminen ja uuden rakentaminen.

Arkkitehtitoimisto Antti Nyman
Tavara-asema luoteesta
Arkkitehtitoimisto Antti Nyman
Tavara-asema lounaasta
Arkkitehtitoimisto Antti Nyman
Ratapihankadulta etelään
Arkkitehtitoimisto Antti Nyman
Uudet rakennusmassat sijoittuvat osittain tavara-aseman päälle. Hirsirakennukset ovat uudessa käytössä toinen alkuperäisellä sijallaan ja toinen siirrettynä. Kevytliikenne laskeutuu tunneliin jo Vellamonkadulla.

 

About the Author